Tähän kysymykseen vastaa asiantuntijablogitekstissään Sotek-säätiön projektipäällikkö Piia Talvitie, joka on myös auktorisoitu seksuaalineuvoja.
”Ei mua kukaan halua työllistää, koska olen niin ruma!”
”En tiedä, millä alalla haluan työskennellä, tiedän vain, että haluan perheen.”
”Kumppani on suurin haaveeni, ei työpaikka!”
”En pysty tulemaan töihin, koska on kuukautiset.”
Nämä kaikki ovat aiemmassa yksilövalmennustyössäni vastaan tulleita kommentteja, kun keskustelin asiakkaideni kanssa heidän tulevaisuudensuunnitelmistaan. Pikkuhiljaa aloin ymmärtää, että ihmiset tarvitsevat tukea kokonaisvaltaisemmin itsensä ja ajatustensa tutkimisessa päästäkseen elämässään eteenpäin, ja oli lähdettävä opiskelemaan lisää.
Nyt auktorisoituna seksuaalineuvojana huomaan, miten tabuja nämä aiheet oikeasti ovatkaan. Edelleen. Siitäkin huolimatta, että seksuaalisuuden aiheet kuuluvat kaikkien sote-alan ammattilaisten työtehtäviin.
Se, miten hyvin itse ymmärtää omaa seksuaalisuuttaan, vaikuttaa siihen, miten asioista uskaltaa puhua ja miten niitä käsittelee. Seksuaalisuus on sitä, mitä olemme, miten ilmennämme itseämme, miten pukeudumme, puhumme ja vuorovaikutamme, millaisista asioista pidämme, mitä tavoittelemme ja niin edelleen. Kun tuntee itsensä, on helpompi toimia myös muiden kanssa luottamusta ja yhteyttä rakentaen. Kun tuntee itsensä, löytyy sanat myös tulevaisuuden haaveille ja viimeistään ammattilaisten tuella myös keinot niiden saavuttamiseksi. Ja sitähän me säätiössä teemme: luomme yksilöllisiä polkuja ja uusia alkuja!
Tämän päivän yhteiskunnassa yhdellä sun toisella on kokemus siitä, ettei riitä. Varmasti siihen on monta syytä, eikä vähäisimpänä media ja somemaailma. Mitä enemmän opettelee tuntemaan itseään ja omia arvojaan, sitä paremmin pystyy suojautumaan riittämättömyyden tunnetta vastaan ja olla armollisempi itseään kohtaan. Varmasti meille kaikille on joskus käynyt niin, että on jättänyt jonkin asian tekemättä koska on kuvitellut, ettei kuitenkaan osaa eikä riitä. Ettei kelpaa, on vääränlainen, hävettää. Tuohon riittämättömyyden häpeään jumahtaminen vaikuttaa koko elämään, kaikkiin osa-alueisiin ja alkaa määrittää myös tulevaisuutta. Siksi on tärkeää uskaltaa ottaa nämäkin asiat puheeksi. Vain puhumalla ymmärrys ja armollisuus itseä -ja sivutuotteena myös muita- kohtaan kasvavat.
Meidän asiakkaissamme on paljon erilaisista kulttuureista ja uskonnoista tulevia ihmisiä. Miten tällaiset asiat liittyvät seksuaalisuuteen ja vaikuttavat työllistymiseen? Pohditaanpa: millainen on naisen tai miehen rooli, miten perhe vaikuttaa, miten uskonto vaikuttaa tai millaisia toimenpiteitä on tehty uskonnon nimissä yksilön seksuaaliterveydelle?
Erityisryhmien asiakkailla seksuaalisuuden teemat korostuvat entisestään, koska saattaa olla tilanne, ettei asiakkaalla ole sanoja laisinkaan. Voisiko asiakkaan haastavan käytöksen taustalla olla vaikkapa yksinäisyys? Tai seksuaalinen turhautuminen? Myös seksuaalisuuden fyysinen toteuttaminen on osa seksuaalisuutta ja erityisryhmien kohdalla tulisi ottaa myös tämä puoli suurennuslasin alle silloin, kun tuetaan asiakkaan polkua kokonaisvaltaisesti. Seksologian opiskelukaverini, joka oli ammatiltaan puheterapeutti, kertoi oman syynsä lähteä koulutukseen: ensimmäinen asia, josta hänen aivovammapotilaansa halusivat puhua saatuaan jonkin kommunikointitavan käyttöönsä, oli seksuaalisuus! Ja mikä huolestuttavampaa, terveydenhuollossa seksuaalisuuden palveluja ei juurikaan tarjota automaattisesti kaikille sairastuneille, vaan niitä pitää osata vaatia!
Eikä seksuaalisuuden fyysinen toteuttaminen ole kielletty aihe kenellekään meistä, vaikka olisimme säästyneetkin vakavilta sairauksilta. Käsi pystyyn, jos olet niin onnellisessa asemassa, että olet saanut jossain kohtaa elämääsi sellaista seksuaalikasvatusta, jossa tiedostetaan seksuaalisuuden ja nautinnon voima osana ihmisen hyvinvointia?!
Seksuaali-identiteetti on jokaisen oma käsitys omasta itsestään seksuaalisena olentona. Se muovautuu läpi elämän. Tietoisuus omasta arvosta auttaa pitämään myös omista rajoistaan kiinni ja suojautumaan kaltoinkohtelulta. Ylipäätään seksuaalisuus on meissä kaikissa asia, joka muuttuu ja kehittyy läpi elämän ja on tarpeen uskaltaa käsitellä näitä aiheita voidakseen mahdollisimman hyvin.
Lasten seksuaalikasvatus on viime aikoina ollut tapetilla, ja hyvä niin. On tärkeää kasvattaa lapsia kohtaamaan seksuaalisuuden teemat ikätasonsa mukaisesti luonnollisesti ja elämään kuuluvina, normaaleina asioina. Ei tabuina, jotka syntyvät puhumattomuuden kulttuurista. Mutta mistä saada seksuaalikasvatusta aikuisille? Voivatko esimerkiksi työyhteisön jäsenen vaihdevuodet vaikuttaa koko työyhteisöön? On huomattu, että aikuiset naiset kuvittelevat sairastuneensa johonkin parantumattomaan tautiin ja kun vihdoin uskaltautuvat gynekologille, he kuulevatkin kärsivänsä ihan normaaleista vaihdevuosioireista!
Aasinsiltana edellisestä, on tutkittu myöskin sitä, että seksuaalisuuden haasteet ovat sellaisia, jotka tulevat kerrotuksi lääkärillekin vasta seitsemännellä käynnillä ja silloinkin ovenkahvassa roikkuen, juuri ennen poistumista. Kuinka paljon säästyisikään yhteiskunnan rahoja, kun jo ensimmäisellä kerralla uskallettaisiin kertoa lääkärille oikea syy tuloon!
Seksuaalineuvonta on siis hyvinvointineuvontaa, vuorovaikutusneuvontaa, omien ajatusten sanoittamisen tukea ja ennen kaikkea oman itsensä tutkimista. Pääpaino on ennaltaehkäisyssä, tiedon lisäämisessä ja luvan antamisessa. Asiakkaalla on lupa puhua kaikesta, mikä hänen mieltään askarruttaa. Seksuaalisuus on sitä, mitä olemme ja seksi sitä, mitä teemme.
Jos haluat kartoittaa, miten oma seksuaalisuutesi voi ja mitä ajattelet näistä teemoista, käy läpi esimerkiksi Mielenterveystalo.fi:n Seksuaalisuuden omahoito -kurssi. Olet myös tervetullut säätiön palveluiden pariin!
Piia Talvitie
Auktorisoitu seksuaalineuvoja / Sotek-säätiö sr
p. 044 777 0415
Sähköpostiosoite on muotoa etunimi.sukunimi@sotek.fi
Kuvat: pixabay.com