Sotekin yksilö- ja ryhmävalmentaja Jenni Lehtinen ja projektityöntekijä Lauri Pikka opiskelevat molemmat työn ohella kulttuurihyvinvoinnin ylempää ammattikorkeakoulututkintoa (YAMK) Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa, eli Xamkissa. He aloittivat opiskelut tammikuussa 2025. Opintoihin kuuluu niin lähi- kuin etäopiskelupäiviä. Alla he kertovat enemmän opiskeluistaan ja miten ne sovittautuvat yhteen työn ja vapaa-ajan kanssa.
Mistä syntyi innostus lähteä opiskelemaan juuri kulttuurihyvinvointia?
Lauri: Vaimo vinkkasi opinnoista, että minua saattaisi kiinnostaa tämä.
Jenni: Olen jo aikaisemmin, kun kulttuurihyvinvoinnin opinnot alkoivat Kouvolassa, miettinyt, että pitäisikö niihin hakea. Aika ei ole ollut kypsä kuitenkaan opinnoille aiemmin. Innostuin ajatuksesta, kun Lauri puhui hakevansa täydennyshaussa. Mietin, että olisiko nyt tämän aika. On mahtavaa saada yhdistettyä yhdeksi tutkinnoksi kaksi osaamisalaani. Olen opiskellut aiemmin yliopistossa draamakasvatusta sekä yksityisessä koulussa (Kasvunpaikan Tarinainstituutti) tarinateatteriohjaajaksi. Tuntuu hyvältä saada yksi yhteinen tutkintonimike, jossa kaikki opittu yhdistyy.
Missä vaiheessa opiskelunne ovat nyt?
Lauri: Olen lähtenyt rauhallisesti liikenteeseen ja suorittanut pakollisia kursseja. Vapaavalintaiset kurssit sekä opinnäytetyö ovat sitten ensi vuoden juttuja.
Jenni: Olen ajatellut aika samoin. Edetään rauhassa, niin ehtii sisäistää asioita ja elämään mahtuu muutakin. Olen kuitenkin ottanut yhden opintokokonaisuuden vapaasti valittaviin. Olen suorittanut integratiivisen lasten ja nuorten rentoutusohjaajan pätevyyden tämän vuoden aikana toisessa oppilaitoksessa. Tämän kokonaisuuden pisteet saan kuitenkin sisällytettyä osaksi YAMK-opintojani.
Kuinka usein lähiopiskelupäiviä on ja missä?
Lauri ja Jenni: Koulupäiviä on ollut yhteensä 10–12 keväällä ja syksyllä. Noin puolet päivistä on etänä ja toiset puolet lähiopiskeluna Kouvolan kampuksella.
Milloin teidän on tarkoitus saada opinnot päätökseen?
Lauri: En ole pistänyt itselleni mitään deadlinea. Mennään asia kerrallaan.
Jenni: En halua vahvistaa suorittamisen fiilistä, joten en ajattele päätepistettä. Opinnot tulevat valmiiksi orgaanisesti sitä tahtia, kun ne syntyvät. Tämä ei tarkoita minulle kuitenkaan sitä, että ”hui hai” deadlinelle. Enemminkin sitä, että tämä ei ole minulle kilpajuoksu. Suoritin puuttuvat osat sosionomin tutkintoon reilu vuoden rutistuksella. Joten tiedän, mitä semmoinen spurttaaminenkin on. En halua näiden opintojen olevan mitään kulttuuripahoinvointia, vaikka välillä meinaa sillekin puolelle keikahdella.
Antaisitteko muutamia esimerkkejä siitä, minkälaisia kursseja tai oppimistehtäviä opintoihin sisältyy?
Lauri: Kursseilla on opiskeltu palvelumuotoilua; miten asiakkaan palvelupolku syntyy eri palveluissa sekä miten palveluita kehitetään. Kurssitehtävissä olemme päässeet tekemään asiakasprofilointityötä sekä palveluiden kehittämistä kerätyn tiedon kautta.
Jenni: On ollut ihan perinteisiä esseetehtäviäkin. Varsinkin alussa, kun määritteli itsellekin selkeyttä siihen, mitä kulttuurihyvinvoinnilla tarkoitetaan.
Minkälaisia asioita olette oppineet?
Lauri: Palveluiden kehittämistä asiakkaan näkövinkkelistä, eli juuri palvelumuotoilua.
Jenni: Tutkimustiedon ja käytännön toiminnan yhdistelemiseen liittyvä osaaminen on syventynyt ja kaiken kaikkiaan ymmärrys siitä, miten paljon kulttuurihyvinvoinnin saralla ympäri maailmaa tällä hetkellä tapahtuu kaikenlaista. Ja miten paljon aihetta on jo tutkittu. Tieto aiheesta on syventynyt.
Minkälaista uutta/hyötyä toivot saavasi tai olet jo saanut opiskeluista nykyiseen työhösi?
Lauri: Kulttuurin tuomien hyvinvointivaikutusten lisääminen arjen työhön. Sitä meillä tehdään jo paljon muutenkin, esimerkiksi taide, luonto, liikunta. Uusien ideoiden ja näkökulmien saaminen sekä verkostoituminen.
Jenni: Olen rohkeammin hyödyntänyt tämän vuoden aikana laajemmin osaamistani. Olen tuonut työhöni myös kulttuuripuolen osaamista, en pelkkää kohtaamistyön osaamistani. Luulen, että siinä on minulle tärkein oppi ollut. Luotan enemmän omiin näkemyksiini sekä taiteen mahdollisuuksiin omassa työssäni. Enkä vain luota, vaan tuon sitä käytäntöön. Säätiöllä on valtavasti osaamista. Mitä kaikkea me tehdään jo, ja mitä kaikkea me vielä voitaisiinkaan tehdä, jos jokainen meistä puhaltaisi oman potentiaalinsa täyteen kukkaan!!
Mikä nykyisissä opinnoissa on ollut tähän mennessä kiinnostavinta ja antoisinta?
Lauri: Kaikki kohtaamiset lähiopetuksissa, erilaiset osallistavat menetelmät, nauru ja yhdessäolo. Tätä ei voisi suorittaa kokonaan etänä. Lähipäivät ovat tärkeitä.
Jenni: Sanoisin kanssa, että lähipäivät ja oppimisprojektit, joita olen saanut tehdä Laurin kanssa. On ollut tosi kivaa vaihtelua sosionomiopintojen jälkeen, että tuntee entuudestaan kaverin, kenen kanssa tekee koulutehtäviä. Sosionomiopinnoissa, kun tein puuttuvia kursseja aina eri ryhmien kanssa, en koskaan oppinut kunnolla tuntemaan ketään. Kaikki piti aina aloittaa alusta tutustumisen suhteen, joka kurssilla. Nyt ei tarvitse aloittaa tutustumista alusta opiskeluryhmän kanssa, eikä työparin kanssa, jonka kanssa koulutehtäviä tekee. Voi rohkeammin jakaa työskentelyä vahvuuksien mukaan. On helpompi haastaa toista ja sitä kautta haastaa yhteistä ajattelua syvenemään.
Minkälaisia entuudestaan tuttuja asioita on tullut opiskelujen varrella vastaan?
Lauri: Palvelumuotoilun perusperiaatteet ovat olleet jo tiedossa Sotekin palvelumuotoilija Minna Suikkasen kautta, mutta olemme päässeet opiskeluissa tietysti pintaa syvemmälle.
Jenni: Tutkimusmenetelmätietoa on tullut aiemmin AMK-opinnoissa. Ja toiminnallisia menetelmiä on tullut opiskeltua paljon jo aiemmin. Palvelumuotoilusta on ansioituneesti käyty keskustelua Sotek-säätiöllä jo pitkään palvelumuotoilija Minna Suikkasen aloitteesta. Ja täytyy sanoa, että tämä on tukenut näihin opintoihin sisälle pääsyä. Siitä olen kyllä kiitollinen.
Lauri ja Jenni opiskelutehtävää tekemässä.
Mistä aiheesta teette opinnäytetyön?
Lauri ja Jenni: Aihe ei ole vielä kirkastunut. Olemme alustavasti puhuneet, että tekisimme sen yhdessä. Katsotaan vielä rauhassa. Opettajat ovat ”ihastuneet” kehittämistyöhön, jota olemme Sotekilla tehneet. Toivoisivat, että syventäisimme tätä kehitystyötä opinnäytteeksi, mutta pidetään vielä aistit avoimena vaikutteille tämän opinnäytetyön suhteen.
Minkälaiset koulutustaustat teillä on?
Lauri: Olen tuotantotalouden insinööri (AMK), nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja sekä sosionomi (AMK).
Jenni: Yhteisöpedagogi, draamakasvatuksen aineopinnot, tarinateatteriohjaaja, sosionomi.
Miltä opiskelu työn ohella tuntuu?
Lauri: Opiskelu on tuntunut mukavalta, kun on päässyt alkukankeudesta ja hommissa vauhtiin.
Jenni: Opiskelu rikastuttaa omaa ammatillista identiteettiä. Rakastan opiskella, enkä tiedä, osaisinko elää ilman jatkuvaa kehittämisen/kehittymisen ajatusta. Työn ohella tarkalleen ottaen se on pääasiassa mukavaa. Välillä on tiukempia aikataulukohtia, niin silloin on vähän ahtaampi fiilis. Mutta onneksi se ei ole jatkuvaa.
Miten työn, opiskeluiden ja vapaa-ajan yhteensovittaminen on onnistunut?
Lauri: Yhteensovittaminen on onnistunut suhteellisen kivuttomasti. Viikonloppuna on aina aikaa!
Jenni: Nyt on hyvä hetki tälle. Lapset alkavat olla jo isoja. Opiskelu tuo mielekästä pohdittavaa ja tekemistä siihen ”tyhjään tilaan”, jonka murrosikäinen ja nuori aikuinen lapseni eriytyvine tarpeineen ja vapaa-ajanvietteineen elämääni tarjoilee.
Lauri ja Jenni: Sotekin mahdollistama opiskelu työaikana on auttanut meitä molempia isoimmissa kalenterointiongelmissa.
Minkälaisia asioita se on vaatinut, että olette saaneet sovitettua kaikki yllä mainitut kolme asiaa omaan arkeen?
Lauri: Asioita täytyy aikatauluttaa enemmän.
Jenni: Priorisoimista, itsensä johtamista ja aikataulutusta. Käytännössä tällä viikolla se on tarkoittanut sitä, että en päästä itseäni uimahalliin ennen kuin kaikki vuoden 2025 loput koulutehtävät on palautettu. Liikunnasta en kokonaan ole kuitenkaan luopunut. Koiran kanssa on joka ilta käytävä vähintäänkin kävelyllä, että ajatus kulkee.
