Kädentaitojen ohjausalaa opiskeleva Essi Vihtonen suoritti opintoihinsa kuuluvan, neliviikkoisen työssäoppimisen Sotekin Sunilan päivätoiminnan yksikössä maalis‒huhtikuussa.
Essi on aloittanut opintonsa Saimaan ammattiopisto Sampossa tammikuussa 2024 ja ne jatkuvat tulevana syksynä. Hän valmistuu artesaaniksi vuoden 2025 aikana.
Miten päädyit opiskelemaan kädentaitojen ohjausta?
Olen aina tykännyt kädentaidoista ja tykkään pitää kaikenlaisia kerhoja kädentaitoihin liittyen. Olen tehnyt alakoulun puolella pitkiä opettajan ja koulunkäynninohjaajan sijaisuuksia. Olen pitänyt kaikenlaista vapaa-ajan kerhoa ja aikuisille esimerkiksi nahkatyökerhoa. Huomasin, että olisi kaikenlaisia mielenkiintoisia projekteja, mutta minulta puuttuu asiaan kuuluva koulutus. Senpä takia lähdin googlettamaan, että mistä voisin saada tutkinnon. Googlen avulla löytyi tämä kädentaitojen ohjaus ja ajattelin, että vau, tämä on nyt se, mitä haluan, tässä täyttyy kaikki. Hain Sampoon ja pääsin.
Opiskelen myös toista tutkintoa samaan aikaan Harjun oppimiskeskuksessa. Olen Ypäjän Hevosopistolla perustutkinnon suorittanut valjasseppä ja tällä hetkellä suoritan siitä ammattitutkintoa, joka enimmäkseen keskittyy satulatöihin, eli hevosten satuloiden korjaamiseen ja toppaamiseen. Valmistun toukokuussa 2025. Valjasseppä tekee asiakaskäyntejä talleilla, korjaa ja valmistaa hevosvarusteita sekä tekee oman mielenkiinnon mukaan myös muita nahkatöitä. Perustutkintoa opiskeltaessa käytiin läpi, miten nahasta tehdään mittatilaustöitä.
Nahkamateriaalia pystyy kivasti yhdistämään kädentaitojen ohjaamiseen. Täällä Sunilassa teimme asiakkaiden kanssa nahasta avaimenperiä, ja he pääsivät lyömään nahkaan vaikkapa oman nimensä tai jonkin kuvion.
Mikä kädentaitojen alassa kiinnostaa?
Ala-asteella, kun alkoi neulominen, niin sitten neulottiin lahjaksi kaikennäköisiä tekeleitä. Isäkin sai yhtenä jouluna lahjaksi 60-senttisen kaulaliinan, koska minustahan se oli ainakin metri kuusikymmentä, ja siinä oli hirveän pitkät hapsut. Parikymppisenä alkoi kiinnostus enemmän herätä ja ajatus, että mitä kaikkea muutakin voi tehdä kuin neuloa, ommella ja virkata. Kädentaidot on paljon muutakin. Ja mikä siinä kiinnostaa ja on tosi hieno puoli, on yhteisöllinen tekeminen. En olisi lähtenyt kädentaitojen ohjaajaksi opiskelemaan, jos en tykkäisi ihmisten kanssa olla. Kädentaidoissa kiinnostaa myös hyvinvoinnin lisääminen, mitä kädentaitojen avulla voi tehdä.
Neulominen on itselleni rentoutumismuoto. Villasukkakutimet käteen sitten, kun täytyy päästä vähän nollaamaan ajatuksia. Muutaman rivin kun tekee, niin alkaa taas mieli tyhjentyä tai ajatus kirkastua, kummin päin vain.
Miten löysit Sunilan työssäoppimispaikaksesi?
Laitoin Facebookiin omalle seinälle, että minun pitäisi löytää työssäoppimispaikka, missä pääsisi kädentaitojen ohjausta harjoittelemaan. Kun alakoulun puolelta kokemusta on tullut, niin lisäsin vielä, että nyt ehkä jokin muu kohderyhmä kuin lapset. Sitten sain vinkin, että tänne, täällä on mukavaa, mukava työyhteisö ja mukavat asiakkaat, ja varmasti pääset käyttämään luovuuttasi. Ja ihan mielellään tulinkin. Oli ihan mukavaa päästä tähän kohderyhmään tutustumaan enemmän ja saada sitä näkökulmaa omaan ohjaustyöhön, kun puhutaan myös erityisen tuen tarpeesta.
Minkälaisia käsitöitä asiakkaat ohjauksessasi tekivät?
Huovutus- ja nahkatöitä, aurinkosieppareita…Meillä oli sellainen työ per viikko -tahti, koska ryhmiä on kuusi ja olin kaikkien käytettävissä. Joten ryhmä päivässä oli se vauhti.
Osan kanssa pääsin tekemään vähän haastavampia töitä, lankamandaloita, ja heitä pääsi haastamaan enemmän kädentaidon hienomotoriikan käyttöön. Keho ottaa välillä tosi hyvin vastaan jonkin toistuvan toiminnon, mutta joskus mieli tulee väliin. Saatan nähdä ihmisestä, että työn tekeminen lähtee hyvin menemään, käsi lähtee tekemään ja motoriikka ottaa vastaan sen liikkeen, mutta sitten mieli sanoo sinne väliin, että ”et sinä pysty”. Minun tehtäväni on siinä kohtaa asiakkaan itsetunnon tukeminen ja sanoa, että ”Kyllä sinä pystyt. En antaisi sinulle tällaista työtä, jos näkisin, että sinä et pysty”. Toki se on hieno se raja, että koska haastetaan ja koska pitää antaa periksi. Tässäkin kohderyhmässä on tärkeää se, mikä on asiakkaan päivän mielentila, että kykeneekö haastavampaan, vai ei.
Miten ohjattavat suhtautuivat tekemiseen?
Ohjattavat olivat erittäin motivoituneita ja heti positiivisella mielellä lähtivät mukaan. Osa tarvitsi vähän pidemmän tuumaustauon, mutta pääsääntöisesti kaikki lähtivät heti mielellään tekemään. Ja he kokivat, että tekeminen on heidän kyvyilleen mahdollista.
Teksti jatkuu kuvan jälkeen.
Essi Vihtonen esittelee Sunilassa asiakkaiden kanssa yhdessä tehtyä, yhteisöllistä
huovutustaideteosta. "Tätä voi käyttää vaikkapa pohjana muiden töiden esittelylle", hän kertoo.
Minkälaisia näkökulmia sait työssäoppimisen aikana ohjaustyöhön?
Näen kädentaitojen ohjauksen monimuotoisena. Erään asiakkaan kohdalla, kun lähdin hänen kanssaan pussihuovutustyötä tekemään, ja tiesin, että hänen molemmat kätensä toimivat, niin huomasin, että jotenkin vain se oikea, vahvempi käsi, alkoi sitä työtä työstämään. Aikani häntä katsoin ja ajattelin, että kokeillaan aktivoida myös tuota heikompaa puolta ja otin kädestä kiinni, ja lähdettiin vuorolyönnein tekemään. Näytin ensin mallia ”oikea, vasen, oikea, vasen, yks, kaks…”. Ihan tällainen huovutustyö herätti hänen vasemman puolensa tekemään. Vasemmalta puolelta kehoa alkoi tulla sellaista toiminnallista liikettä. Eli tämä aktivoi kehon toimintoja.
Kaikilla on kehossa epäsymmetrioita, vaikkei rajoitteita olisikaan. Meillä on aina se heikompi puoli ja meillä on aina olemassa se tukijalka. Niin sitä on myös tottunut ajattelemaan, että kokeillaan aktivoida kehoa niin, että se olisi tasapainoisempi. Näen, että myös kädentaitojen ohjauksessa voi näitäkin asioita ottaa huomioon. Minun mielestä kädentaitojen ohjaus on niin paljon muutakin kuin vain askartelutuokio. Se on moniulotteinen tapahtuma.
Isoimpana oppina työssäoppimisessa tuli se, että kyllä me kaikki kyetään luomaan asioita, kunhan se toimintatapa on omalle tasolle asetettu. Ei katsota heikkoutta, katsotaan vahvuutta, ja joskus se vahvuus on myös sitä sisäistä. Ja näissä asiakkaissa minä näen paljon sisäistä vahvuutta ja potentiaalia.
Miten työssäoppimisesi omastasi mielestäsi sujui?
Minusta se sujui hyvin. Tänne oli ihana tulla. Sain hyvin omavaltaisesti ehdottaa, mitä tehtäisiin. Totta kai eka viikko meni ryhmiin tutustuessa ja kartoittaessa toimintakykyjä ja tasoja, minkälaisia ihmisiä täällä on ja mitä he tykkäävät tehdä. Kaikki ehdotukseni otettiin ilolla vastaan.
Uusia oppimiskokemuksia halusin tarjota. Ei tehty niitä töitä, mitä asiakkaat ovat jo tehneet, mutta jotakin sen kaltaista ja tuttua, mutta uudesta näkökulmasta. Esimerkiksi osa on jo aiemmin neulahuovuttanut, niin nyt toin uuden huovutustekniikan (pussihouvutus), mitä voi ryhmänohjaajatkin käyttää jatkossa. Ja olikin ajatuksena, että tuon asioita, mitä täällä voi sitten jatkokäyttää, ja uusia tekniikoita, joita ryhmän omat vetäjät voivat soveltaa tässä työssä. Täällä on taitavia vohvelitöiden tekijöitä, niin yritin tuoda myös sitä ideointia, että miten niitä kauniita kirjontatöitä voisi jatkokäyttää.
Mikä jaksossa oli parasta?
Ihmiset, kohtaamiset, jaetut asiat, jaettu tilanne. Minut otettiin niin ihanasti vastaan, niin avoimesti. Kyllä minä suosittelen tätä paikkaa muillekin, ketkä miettii työharjoittelupaikkoja. Ihan ala kuin ala. Olihan täällä samaan aikaan lähihoitaja- ja sosionomiopiskelijoitakin. Kyllä tänne voi tulla luovan alan ihminenkin. Työssäoppimispaikkana tänne oli kiva tulla ja helposti pääsin työyhteisöön sisään.
Sattuiko kommelluksia tai tuliko vastaan yllätyksiä?
Ei oikeastaan ollut kommelluksia. Kaikki tapahtui niin mielihyvällä ja iloisella mielellä. Minut yllätti se, miten kohderyhmä otti minut niin hyvin vastaan, kun tiedän, että alakoulunkin puolella voi olla oppilaita, kenelle uuteen ihmiseen tottuminen vie pitkän ajan. Olin jopa vähän valmistautunut siihen, että voi olla, että jotkut asiakkaat eivät koko neljän viikon aikana halua ottaa minuun mitään kontaktia, koska olen uusi ihminen. Mutta sellaista ei ollut. Opittiin heti nimi, tervehdittiin ja kysyttiin, että ”mitäs Essi tänään tehään”. Se, miten he ottivat kaikki asiat niin avoimesti vastaan, niin siitä olen iloisesti yllättynyt.
Mikä on unelmiesi työ, jota haluaisit tehdä tulevaisuudessa?
Minun on tarkoitus toimia yrittäjänä. Unelmien työssä minun työpäivät koostuvat kotona tehtävästä valjassepän työstä, ja kädentaitojen ohjauksessa minusta olisi ihana päästä vetämään kaikennäköistä tyhy-toimintaa erilaisille työyhteisöille. Mutta myös, minusta olisi mahtavaa tämäntapaisissa (Sunila) paikoissa päästä pitämään työpajoja asiakkaille. Hyvin erilaisissa paikoissa olisi mielenkiintoista päästä pitämään työpajoja ja omiin nimiin olisi tarkoitus erilaisia kädentaitokursseja järjestää. Monipuolisuus ja vapaus suunnitella kaikennäköistä japanilaisesta kirjansidonnasta pussihuovutukseen on tässä työssä luovuutta ruokkiva rikkaus.
Jos jostakin tekniikasta kiinnostun, niin sitten sitä opetellaan, ja mietitään, miten tätä voi monipuolisesti hyödyntää, ja kenelle tämä voisi sopia, ja minkälaisia näkökulmia voisi tällaisen työn kanssa nostaa esiin. Uusia tekniikoita opettelen somen kautta ja saatan tuntikausia selata, etsiä ja katsoa YouTube-videoita kyseisestä aiheesta. Tykkään myös olla ihmisiin yhteydessä ja lähden verkostojen kautta kyselemään tietyn tekniikan osaajia. Ja hakeudun myös kursseille. Eli tiedonkeruuseen ja itse opetteluun käytän tosi paljon aikaa.
Teksti jatkuu kuvan jälkeen.
Tällaisia avaimenperiä Essi teki yhdessä Sunilan asiakkaiden kanssa.
Asiakkaat pääsivät lyömään nahkaan haluamansa kuvion tai vaikkapa oman nimensä.